Ihmisen olemisen tavan määrittelee hänen suhtautumisensa auktoriteettiin ja tuntemattomaan.
Kirkon Pride-yhteistyöstä käyty julkinen keskustelu noudattelee tuttua ja
tylsää polarisaatiota. Yhdellä puolen ovat liberaalit, joiden mielestä yhteistyö
on ehdottoman kannatettavaa ja kristinuskon lähimmäisenrakkauden eetoksen
mukaista; toiselle puolen asettuvat konservatiivit kuten Päivi Räsänen, joka on huolissaan siitä, voiko uskova
olla ”osallinen sellaisessa kirkossa, jossa tietoisesti tehdään Raamatun,
Jumalan sanan vastaisia valintoja”.
Valtavirran konsensus tuntuu jokseenkin liberaalilta, joten konservatiivien
leirin retoriikan ehdottomuus ja sanamuodot eivät nekään jätä tulkinnan varaa.
Niin Räsäselle kuin Seurakuntalaisen blogistille
Pasi Turusellekin homman nimi on,
että homoseksuaalinen elämäntapa on synti ja häpeä, sanoohan näin Paavalikin.
Turusen tuttuun tapaan kaiken tietävä blogiteksti on kaikessa eksegeettisessä
huolekkuudessaan puuduttavaa, mutta tarjoaa konservatiiveille juuri sen herran,
jonka käskettävänä olemiseen he eivät koskaan kyllästy. Liberaali jää
kauhistelemaan Turusen heteronormatiivisuutta, mutta tunnistaa samalla väärin
oman rakkaudellisen humanisminsa. Ilmaan jää leijumaan kysymys, ovatko molemmat
samalla tavalla salaa ylenkatseellisia: varmoja siitä, että Jeesus seuraa juuri
meidän kulkuettamme.
Liberaali näkee Jeesuksessa hellämielisen humanistin, joka antoi kaikkien
kukkien kukkia. Konservatiivi uskoo Kristukseen, jonka jokainen teko vahvisti
Isän auktoriteetin. Tylsiä näkemyksiä kumpikin, vakuuttaviakin, etsiväthän ne
totuutta vain tiedetyn piiristä. Jos Jeesus joskus ilmaantuu someen, liberaalit
ja konservatiivit ovat kerrankin yhtä mieltä ainakin yhdestä asiasta: tuo
tyyppi on lynkattava ja helvetin äkkiä.
Kiinnostavampaa kuin kysymys siitä, miten kirkon olisi toimittava Priden
suhteen, on kysymys siitä, mikä on se ratkaisematon, jonka politiikka jälleen
kerran vaatii Jeesusta pelin panokseksi.
Molemmissa leireissä vaaditaan Isää, jonka uskotaan kertovan, millainen ”todellinen”
Jeesus on. Jeesuksesta ei oikeastaan tahdota tietää mitään; tahdotaan vain tiedon
kenttään sopiva takuu-Jeesus, jonka orjuuskin on viime kädessä samanlaista kuin
köyhäksi maanmieheksi naamioituvan satumaisen rikkaan prinssin hellimä illuusio,
siis pelkkää viheliäistä itseonnittelua.
