§ 1
Vähänpä kirjailija tietää, mitä on kirjoittamassa, vaikka juuri kontrollin tunne, samanaikaisesti ja paradoksaalisesti, on aivan elintärkeä: ”pitää tietää, mitä on tekemässä”. ”Tieto” saavutetaan ”materiaalin hallinnalla”, jonka lienee pakko olla suurimmalta osin fantasiaa.
§ 2
”Nero” on nimenomaan materiaalin hallinnan titaaninen ja hybrinen fantasia, hyvin täsmällisessä mielessä epäjumala.
§ 3
Materiaali hallitsee kirjailijaa, materiaali jota hän ei ole itse valinnut ja jonka koskia ja suvantoja myöten hänen on eteneminen. Kosket ovat niin kivisiä ja suvannot niin laajoja, että huono kirjailija nousee rannalle seurailemaan jokea. Hyvä puskee keskivirtaan, kolhii itsensä, ei onnistu taltuttamaan virtaa.
§ 4
Lopputuloksesta ei ole takeita. Lahjakkuus auttaa työtä parhaiten silloin, kun sen unohtaa.
§ 5
Ikävyyttä on sietäminen. Paljon. Älypuhelimen selailu on syytä rajoittaa 15–30 minuuttiin päivässä.
§ 6
”Ajankohtaisuus” ei merkitse mitään.
§ 7
Monipuolinen ja ideaan kuin ideaan venyvä kieli on ammattilaisen työkalupakkiin kuuluva vakiovaruste, ei fetisistisen lumoutumisen aihe.
§ 8
Kaikkea on katsottava kuin moraalia ei olisikaan, kaikesta on kirjoitettava kuin henki riippuisi etiikasta.
§ 9
Lukija on herra, joten johdata hänet anarkiaan.
§ 10
Samastuttavuuden vaatimus on lukijan pahinta narsismia ja konformismia. Jos lukijan eteen heittää todellisen peilin (sen jota hän ei halua katsoa), hän tajuaa vihollisessa kaltaisensa ja eksyy sovintoon, jossa kivulias muutos on armonpakko. Älä silti luulottele mestariteostasi sakramentiksi.
§ 11
Etsi egon kuolemaa, älä sen jälleen- tai uudestisyntymää.
§ 12
Hylkää oikeamielisyys – tai ala kirjoittaa pamfletteja.
§ 13
Älä kirjoita kovin monelle ihmiselle, Suomen kokoisessa maassa riittää enintään 8–10.
§ 14
On parempi olla perillä historiasta kuin nykyajasta.
§ 15
Ihminen ei ole ”raakamateriaalia”, ihminen on Sinä.
