Viikonloppuna tuli taas keskustelua politiikasta (ja muuten hyvää keskustelua,
mistä kiitos osanottajille), ja törmäsin jälleen kerran tuttuun käsitteeseen maahanmuuttokriittinen.
Jälkeenpäin jäin miettimään koko termin merkitystä. Olen esimerkiksi useassa
yhteydessä kuullut toistuvan vaatimuksen olla sekoittamatta ”maahanmuuttokriittistä”
”rasistiin”, sillä nehän eivät kaiketi välttämättä viittaa samaan asiaan.
Itse olen ollut taipuvainen suhtautumaan tähän käsitteeseen
lähtökohtaisesti paitsi hiukan epäselvänä, myös yhtenä ideologisesti
latautuneena terminologisena esimerkkinä tavasta, jolla perussuomalaiset
käyttävät määrittelyvaltaansa maahanmuuttopolitiikassa sanoittamalla ”muiden
puolueiden linjan, josta tulee laajemmin jaettu tulkinta politiikan
jakolinjoista maahanmuuttopolitiikassa”, kuten Johanna Vuorelma kirjoittaa.
Vuorelman mukaan esimerkiksi
[v]aikenemisteesiä
on tuotu esiin jo vuosien ajan. Muiden puolueiden maahanmuuttopoliittiset
kannanotot, linjaukset ja äänekäs puhe eivät muuta perussuomalaisten tarjoamaa
mielikuvaa hiljaisuudesta maahanmuuton ongelmien edessä.
Myös niin sanottu laatumedia on tukenut perussuomalaisen diskurssin
tyrkyttämää ongelmakeskeistä maahanmuuttopolitiikan mielikuvaa esittämällä
maahanmuuttajat vallitsevasti joko uhreina tai uhkana, tyylilajinaan ”yleistä elämänmenoa
häiritsevän epämääräisen vyöryn maalailu ja perspektiivinä viranomaisnäkökulma”
(lähde täällä).
Kun maahanmuuton kaltaiseen ilmiöön yhdistää eräänlaisena jälkiliitteenä kriittisyyden,
syntyy mielikuva ilmiön kritiikistä, jolla on argumentatiivista, intellektuaalista
ja/tai faktuaalista painoa hiukan samaan tapaan kuin ideologiakritiikillä.
Tämä alkaa vaikuttaa kuitenkin harhaanjohtavalta heti, kun tarkastellaan ideologiaa
ja toimijoita, joita valtavirran media maahanmuuttokriittinen-termillä kuvaa. ”Kriittisyys”
yhdistyy jatkuvasti paitsi ”torjuvuuteen” ja ”vastustamiseen”, myös laitaoikeistolaisiin
tekijöihin, joita ei ulostulojensa perusteella ole mitään syytä jättää
luonnehtimatta rasistisiksi.
Jo tämä suppea huomio viittaa siihen, ettei maahanmuuttokriittisyydellä
ole mitään olennaista tekemistä aidon kriittisyyden kanssa, vaan kyse on tyypillisestä
ideologisesta kiertoilmaisusta, jolla haetaan uskottavuutta ja määrittelyvaltaa
julkisessa diskurssissa. Vaikka termin ei tarvitse tarkoittaa täsmälleen samaa kuin
rasismi, sen vallitseva käyttötapa ilmaisee selvän peitteenä tai korvikkeena toimimisen
intressin. Kiistatonta on, että rasisti voi kutsua itseään ja ajatteluaan maahanmuuttokriittiseksi
ja näin pyrkiä salonkikelpoistamaan ksenofobiaansa ja toiseen kohdistuvaa patologista
torjuntaansa liittämällä rasisminsa osaksi intellektuaalisempaa mielikuvataloutta.
Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei maahanmuuttokriittisyys voisi jossakin
kontekstissa olla relevantti käsite (ns. väärinkäyttö ei kumoa käyttöä
-argumentti). Oma kysymyksensä on kuitenkin se, missä määrin käsitettä on syytä
normalisoida niin, että sillä korvataan esimerkiksi kieliopillisesti puhtaampi
ilmaisu maahanmuuttovastainen tai -kielteinen.
Kriittisyys-liitännäisen käyttö -vastaisuuden tai -kielteisyyden sijaan herättää
siksi kysymyksen hämärtämisestä ja poliittisesta uuskielestä, jonka levittämiseen
media suhtautuu hyvinkin porvarillisella huolettomuudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan kommentteja. Toivon niiltä asiallisuutta ja mahdollisuuksien mukaan aiheessa pysymistä. Nimetön kommentointi on toistaiseksi mahdollista.