22.6.2020

Maahanmuuttokriittinen, -vastainen, -kielteinen... ja niin edelleen


Viikonloppuna tuli taas keskustelua politiikasta (ja muuten hyvää keskustelua, mistä kiitos osanottajille), ja törmäsin jälleen kerran tuttuun käsitteeseen maahanmuuttokriittinen. Jälkeenpäin jäin miettimään koko termin merkitystä. Olen esimerkiksi useassa yhteydessä kuullut toistuvan vaatimuksen olla sekoittamatta ”maahanmuuttokriittistä” ”rasistiin”, sillä nehän eivät kaiketi välttämättä viittaa samaan asiaan.

Itse olen ollut taipuvainen suhtautumaan tähän käsitteeseen lähtökohtaisesti paitsi hiukan epäselvänä, myös yhtenä ideologisesti latautuneena terminologisena esimerkkinä tavasta, jolla perussuomalaiset käyttävät määrittelyvaltaansa maahanmuuttopolitiikassa sanoittamalla ”muiden puolueiden linjan, josta tulee laajemmin jaettu tulkinta politiikan jakolinjoista maahanmuuttopolitiikassa”, kuten Johanna Vuorelma kirjoittaa. Vuorelman mukaan esimerkiksi

[v]aikenemisteesiä on tuotu esiin jo vuosien ajan. Muiden puolueiden maahanmuuttopoliittiset kannanotot, linjaukset ja äänekäs puhe eivät muuta perussuomalaisten tarjoamaa mielikuvaa hiljaisuudesta maahanmuuton ongelmien edessä.

Myös niin sanottu laatumedia on tukenut perussuomalaisen diskurssin tyrkyttämää ongelmakeskeistä maahanmuuttopolitiikan mielikuvaa esittämällä maahanmuuttajat vallitsevasti joko uhreina tai uhkana, tyylilajinaan ”yleistä elämänmenoa häiritsevän epämääräisen vyöryn maalailu ja perspektiivinä viranomaisnäkökulma” (lähde täällä).

Kun maahanmuuton kaltaiseen ilmiöön yhdistää eräänlaisena jälkiliitteenä kriittisyyden, syntyy mielikuva ilmiön kritiikistä, jolla on argumentatiivista, intellektuaalista ja/tai faktuaalista painoa hiukan samaan tapaan kuin ideologiakritiikillä. Tämä alkaa vaikuttaa kuitenkin harhaanjohtavalta heti, kun tarkastellaan ideologiaa ja toimijoita, joita valtavirran media maahanmuuttokriittinen-termillä kuvaa. ”Kriittisyys” yhdistyy jatkuvasti paitsi ”torjuvuuteen” ja ”vastustamiseen”, myös laitaoikeistolaisiin tekijöihin, joita ei ulostulojensa perusteella ole mitään syytä jättää luonnehtimatta rasistisiksi.

Jo tämä suppea huomio viittaa siihen, ettei maahanmuuttokriittisyydellä ole mitään olennaista tekemistä aidon kriittisyyden kanssa, vaan kyse on tyypillisestä ideologisesta kiertoilmaisusta, jolla haetaan uskottavuutta ja määrittelyvaltaa julkisessa diskurssissa. Vaikka termin ei tarvitse tarkoittaa täsmälleen samaa kuin rasismi, sen vallitseva käyttötapa ilmaisee selvän peitteenä tai korvikkeena toimimisen intressin. Kiistatonta on, että rasisti voi kutsua itseään ja ajatteluaan maahanmuuttokriittiseksi ja näin pyrkiä salonkikelpoistamaan ksenofobiaansa ja toiseen kohdistuvaa patologista torjuntaansa liittämällä rasisminsa osaksi intellektuaalisempaa mielikuvataloutta.

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei maahanmuuttokriittisyys voisi jossakin kontekstissa olla relevantti käsite (ns. väärinkäyttö ei kumoa käyttöä -argumentti). Oma kysymyksensä on kuitenkin se, missä määrin käsitettä on syytä normalisoida niin, että sillä korvataan esimerkiksi kieliopillisesti puhtaampi ilmaisu maahanmuuttovastainen tai -kielteinen. Kriittisyys-liitännäisen käyttö -vastaisuuden tai -kielteisyyden sijaan herättää siksi kysymyksen hämärtämisestä ja poliittisesta uuskielestä, jonka levittämiseen media suhtautuu hyvinkin porvarillisella huolettomuudella.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostan kommentteja. Toivon niiltä asiallisuutta ja mahdollisuuksien mukaan aiheessa pysymistä. Nimetön kommentointi on toistaiseksi mahdollista.