Kuinka intellekt(uell)i pysäytetään

Kuvitelkaamme aluksi vittumainen älykkötyyppi: sellainen hiukan ylimielinen ja väsymättömän intohimoinen omasta erikoisalastaan luennoija, joka pitkästyy silminnähden teidän muiden jutuista, koska selvästi pitää niitä tylsinä ja yhdentekevinä. Pahempaa: hän pitää sinua ystävinesi tylsänä ja yhdentekevänä.

Jos koetat väitellä Tyypin kanssa jotain, saat heti nenillesi: hän on kaikesta perillä sinua paremmin. Kaikki mitä sanot, tuntuu yhtäkkiä jo omasta mielestäsikin typeriltä latteuksilta, ja kun tarkemmin ajattelet, koko elämäsi alkaa tuntua joutavalta ja pinnalliselta ja kaikki nautintosi ahdistavan porvarillisilta. Lisäksi Tyyppi näyttää nauttivan tästä kaikesta oikein sydämensä kyllyydestä.

Koska moni muukin on huomannut, että Tyyppi on vittumainen, koette keskinäisissä terapiasessioissanne suorastaan vastuulliseksi miettiä, mitä hänen ymmärtämisekseen ylipäätään on tehtävissä. Tajuatte, että paljonkin. Olettehan lähimmäisiä. Modernista psykodiagnostiikasta ja sosiaalisesta mediasta omaksumanne luottamus deskriptiivisiin oire- ja piirreluetteloihin johdattelee houkutteleviin nimenantoihin vailla turhan taustateorian epäilyttävää painolastia. Nimenanto on myös anteeksianto: hänellähän on noita asperger-piirteitä, joten miksemme tulisi hiukan vastaan.

Asetelmalla on tiettyjä kiistattomia etuja. Ensinnäkin pelkkä psykodiagnostinen nimenanto riittää takaamaan, että faktat ja auktoriteetti ovat tästä eteenpäin sinun ja ystäväpiirisi puolella häntä vastaan. Ette tarvitse edes Asiantuntijaa, sillä asiantuntijuus on käynnistämänne nimenantoprosessin välitön retroaktiivinen lahja ja sivutuote. Se toimii kuin taika, aktivoituu lausumalla ja perustelee itsensä jälkikäteen kuin vallankumous.

Jos käy niin ikävästi, että Tyyppi saa joiltain idioottimaisilta juorukelloilta kuulla tulleensa diagnosoiduksi, sinä ja ystäväsi voitte silti edelleen luottaa taikaan. Mitä kiihkeämmin hän koettaa vakuuttaa teitä saamansa diagnoosin aiheettomuudesta, sitä enemmän hän vakuuttaa ympäristönsä (ja teidät) sen aiheellisuudesta: juuri tuollaisiahan ne ovat, kiihkeitä ja yksituumaisia inttäjiä.

Nyt tietenkin kysytte: Entä jos hän onnistuu jotenkin osoittamaan, että faktat ovat itse asiassa hänen puolellaan? Entä jos hän kykenee kumoamaan puhtaisiin deskriptioihin nojaavan psykodiagnostiikan perusidean pelkästään lukuisiin tutkimuksiin viittaamalla? Onhan hän, herrajumala, tästäkin perillä teitä paremmin. Hän saattaa todella tehdä niin! Pelkäätte kukaties syyllistyneenne kostonhimoiseen nojatuolipsykologisointiin! Tällainen huoli on kuitenkin täysin aiheeton. Kerromme, miksi.

Kuvitelkaamme, että pahin pelkonne toteutuu: Tyyppi purkaa omaksumanne diagnostisen himmelin, jonka yksityiskohdista ja taustoista teillä ei ole hajuakaan, ja hän tekee sen tehokkaasti, uskottavasti ja ennen kaikkea viittaamalla lukuisiin asiasta tehtyihin tutkimuksiin. Näyttää tosiaan siltä, että olette hävinneet pelin. Mutta kuten ylempänä esitimme, huoli on turha. Nimenannon taika kääntää Tyypin oppineisuuden häntä itseään vastaan. Mitä totaalisemmin hän kumoaa perustelunne, sitä lujemmin hän hirttäytyy antamaanne diagnoosiin. Tämä toimii de jure, eikä ole millään tiedollisella operaatiolla muutettavissa. On näet muistettava, ettei antamanne diagnoosi miltään merkittäviltä osin perustu faktoilla tuettuun teoriaan, vaan teoriasta vapaaseen puhtaaseen kuvailuun; tämä puhdas kuvailu puolestaan oikeuttaa itsensä sillä sosiaalisella pääomalla, joka joskus aikoinaan sitoi itsensä kokeellisuuteen, empiriaan ja toistettavuuteen, mutta joka – oman sisäisen logiikkansa välttämättömyyttä seuraten – irtautui siitä myöhemmin ja virtualisoitui. Tämä ei kuitenkaan vähennä diagnoosin tehoa sosiaalisessa ja tiedollisessa kentässä, kuten ei rahakaan yhteiskunnallisena suhteena lakkaa toimimasta, vaikka sen irrottaa kultakannasta. Kyse on velasta, jota ei tarvitse koskaan maksaa takaisin.

Kun siis seuraavan kerran tunnette vittumaisen Tyypin lähestyvän teitä masentavan ylivertaisine argumentteineen, kokeilkaa diagnoosia. Se helpottaa oloanne, eikä maksa teille mitään.