20.6.2019

Kuinka intellekt(uell)i pysäytetään


Kuvitelkaamme aluksi vittumainen älykkötyyppi: sellainen hiukan ylimielinen ja väsymättömän intohimoinen omasta erikoisalastaan luennoija, joka pitkästyy silminnähden teidän muiden jutuista, koska selvästi pitää niitä tylsinä ja yhdentekevinä. Pahempaa: hän pitää sinua ystävinesi tylsänä ja yhdentekevänä.

Jos koetat väitellä Tyypin kanssa jotain, saat heti nenillesi: hän on kaikesta perillä sinua paremmin. Kaikki mitä sanot, tuntuu yhtäkkiä jo omasta mielestäsikin typeriltä latteuksilta, ja kun tarkemmin ajattelet, koko elämäsi alkaa tuntua joutavalta ja pinnalliselta ja kaikki nautintosi ahdistavan porvarillisilta. Lisäksi Tyyppi näyttää nauttivan tästä kaikesta oikein sydämensä kyllyydestä.

Koska moni muukin on huomannut, että Tyyppi on vittumainen, koette keskinäisissä terapiasessioissanne suorastaan vastuulliseksi miettiä, mitä hänen ymmärtämisekseen ylipäätään on tehtävissä. Tajuatte, että paljonkin. Olettehan lähimmäisiä. Modernista psykodiagnostiikasta ja sosiaalisesta mediasta omaksumanne luottamus deskriptiivisiin oire- ja piirreluetteloihin johdattelee houkutteleviin nimenantoihin vailla turhan taustateorian epäilyttävää painolastia. Nimenanto on myös anteeksianto: hänellähän on noita asperger-piirteitä, joten miksemme tulisi hiukan vastaan.

Asetelmalla on tiettyjä kiistattomia etuja. Ensinnäkin pelkkä psykodiagnostinen nimenanto riittää takaamaan, että faktat ja auktoriteetti ovat tästä eteenpäin sinun ja ystäväpiirisi puolella häntä vastaan. Ette tarvitse edes Asiantuntijaa, sillä asiantuntijuus on käynnistämänne nimenantoprosessin välitön retroaktiivinen lahja ja sivutuote. Se toimii kuin taika, aktivoituu lausumalla ja perustelee itsensä jälkikäteen kuin vallankumous.

Jos käy niin ikävästi, että Tyyppi saa joiltain idioottimaisilta juorukelloilta kuulla tulleensa diagnosoiduksi, sinä ja ystäväsi voitte silti edelleen luottaa taikaan. Mitä kiihkeämmin hän koettaa vakuuttaa teitä saamansa diagnoosin aiheettomuudesta, sitä enemmän hän vakuuttaa ympäristönsä (ja teidät) sen aiheellisuudesta: juuri tuollaisiahan ne ovat, kiihkeitä ja yksituumaisia inttäjiä.

Nyt tietenkin kysytte: Entä jos hän onnistuu jotenkin osoittamaan, että faktat ovat itse asiassa hänen puolellaan? Entä jos hän kykenee kumoamaan puhtaisiin deskriptioihin nojaavan psykodiagnostiikan perusidean pelkästään lukuisiin tutkimuksiin viittaamalla? Onhan hän, herrajumala, tästäkin perillä teitä paremmin. Hän saattaa todella tehdä niin! Pelkäätte kukaties syyllistyneenne kostonhimoiseen nojatuolipsykologisointiin! Tällainen huoli on kuitenkin täysin aiheeton. Kerromme, miksi.

Kuvitelkaamme, että pahin pelkonne toteutuu: Tyyppi purkaa omaksumanne diagnostisen himmelin, jonka yksityiskohdista ja taustoista teillä ei ole hajuakaan, ja hän tekee sen tehokkaasti, uskottavasti ja ennen kaikkea viittaamalla lukuisiin asiasta tehtyihin tutkimuksiin. Näyttää tosiaan siltä, että olette hävinneet pelin. Mutta kuten ylempänä esitimme, huoli on turha. Nimenannon taika kääntää Tyypin oppineisuuden häntä itseään vastaan. Mitä totaalisemmin hän kumoaa perustelunne, sitä lujemmin hän hirttäytyy antamaanne diagnoosiin. Tämä toimii de jure, eikä ole millään tiedollisella operaatiolla muutettavissa. On näet muistettava, ettei antamanne diagnoosi miltään merkittäviltä osin perustu faktoilla tuettuun teoriaan, vaan teoriasta vapaaseen puhtaaseen kuvailuun; tämä puhdas kuvailu puolestaan oikeuttaa itsensä sillä sosiaalisella pääomalla, joka joskus aikoinaan sitoi itsensä kokeellisuuteen, empiriaan ja toistettavuuteen, mutta joka – oman sisäisen logiikkansa välttämättömyyttä seuraten – irtautui siitä myöhemmin ja virtualisoitui. Tämä ei kuitenkaan vähennä diagnoosin tehoa sosiaalisessa ja tiedollisessa kentässä, kuten ei rahakaan yhteiskunnallisena suhteena lakkaa toimimasta, vaikka sen irrottaa kultakannasta. Kyse on velasta, jota ei tarvitse koskaan maksaa takaisin.

Kun siis seuraavan kerran tunnette vittumaisen Tyypin lähestyvän teitä masentavan ylivertaisine argumentteineen, kokeilkaa diagnoosia. Se helpottaa oloanne, eikä maksa teille mitään.



4 kommenttia:

  1. Juu, tunnistanpa varsin hyvin tuon kuvailemasi ihmistyypin. Onhan noihin tullut tässä maallisen taipaleen varrella törmättyä useampaankin otteeseen, ja toisinaan tuntuu, että ehkäpä tarpeettomankin usein. Muutamista tapauksista olen hankkiutunut eroonkin, mikäli olen katsonut sen oman henkisen hyvinvointini vuoksi välttämättömäksi. No, niitä tuttavuuksia onkin lopulta tullut pidettyä yllä enämpi jonkinlaisesta epämääräisestä kohteliaisuudesta kuin mistään sen erityisemmistä syistä, joten en ole moisten perään jäänyt itkemäänkään.

    Muutamilla tuntemillani tapauksilla on ollut jopa ihan oikeakin asperger-diagnoosi (joista itse käytän nimitystä "bergeri", ja osa puolestaan lähinnä larppaa ja käyttää ko. diagnoosia (vast.) lähinnä jonkunmoisena verukkeena omalle persläpisyydelleen ja halvalla kiillotteella silatulle moukkamaisuudelleen (näistä puolestani käytän nimitystä (ass)"burgeri", erotuksena varsinaisista diagnoosinhaltijoista).

    Varsinkin tuolle burgeri-tyypille on ominaista, että varsinaisen kompetenssin ja pätemisen tarpeen välillä on havaittavissa oleva kuilu, ts. ehkäpä sinänsä kiistämättömästä älykkyydestään huolimatta heikäläisiltä vaikuttaa jopa hämmästyttävänkin usein puuttuvan ne todellista asiantuntemusta osoittavat meriitit, kuten loppuun suoritettu koulutus, julkaisut, työkokemus, jne (siis mitenkään nyt ns. itseoppineisuutta vähättelemättä), mutta siitä huolimatta (tai ehkäpä juuri sen vuoksi?) heikäläisillä on aivan julmettu pätemisen tarve, mikä sitten ilmenee ns. wikipedia-intellektualismina, ylenmääräisenä sivistyssanojen ja hienon terminologian viljelynä, päällepuhumisena sun muuna sellaisena wanna-be-jeesusteluna. Olisipa vain edes murto-osakin tuosta kaikesta pätemisen tarpeesta kanavoitavissa johonkin aikuisten oikeasti mielekkääseen älylliseen kehittämiseen, niiden (edes auttavantasoisten) sosiaalisten taitojen kartuttamista unohtamatta...

    Venäjän kielessä on muuten sinänsä melko pätevä ilmaus kuvaamaan tuota toimintatapaa, "tsitatnitsestvo", sitaattioppineisuus. Ja näillä sitaattioppineillahan on tapana hakea omille mielipiteilleen lisästatusta juurikin tuolla monimutkaisella kielenkäytöllään, ylenpalttisella sivistyssanojen viljelyllä, ns. suurmiesten lausahduksia siteeraamalla, "tieteellisyyteen" vetoamisella, jne.

    Ja taudinkuvaanhan sitten toki kuuluu myös (erotuksena tosiasialliseen analyyttiseen ajatteluun harjaantuneista ajattelijoista) melkoisen pahanpäiväinen lähdekriittisyyden puute, taipumus "gurutokratiaan", kyvyttömyys edes auttavantasoiseen pro et contra-ajatteluun, itsekriittisyyden ja (terveen) itse-epäilyn puuttuminen. Unohtamatta toki taipumusta pillastua varsin pienestäkin heidän näkemyksiinsä ja varsinkin heihin itseensä kohdistuvasta, maltillisestakin arvostelusta. Joilla ei ilmeisesti heidän ajatusmaailmassaan aina ole muutenkaan erityisempää eroa... Paitsi tosiasiat ja mielipiteet, myös tosiasiat ja henkilöt sekä arvoarvostelmat ja tosiasiat menevät monasti iloisesti sekaisin.
    Olen ihan harrastuksekseni lueskellut myös jonkin verran psykologiaa, ja olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi, että varsin monella "burgerilla" tuontyyppinen käyttäytyminen viittaa autismin eri muotojen sijaan melko vahvasti narsismin kirjon häiriöiden suuntaan.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Persoonallisuush%C3%A4iri%C3%B6t


    No joo, tulihan tuossa jo tätä vatulointia, enkä toki väitä, että itsekään olisin jotenkin immuuni kaikille yllä mainitsemilleni epäkohdille, mutta varsinkin aikuisemmalla iälläni olen sentään ainakin yrittänyt tunnistaa noita taipumuksia itsessänikin, ja voitavani mukaan yrittänyt tehdä jotain korjausliikettä, milloinka aivan ilmeistä tarvetta siihen tuntuisi olevan. Mitenkä hyvin sitten lienen tässä onnistunut, sen saavat sitten puolestaan toiset arvioida, itselleenhän sitä kuitenkin aina pysyy jollakin tapaa no jos ei sokeana niin ainakin kaihisena. Tai jotain.

    -J.Edgar-

    Niin, ja hyvät juhannukset sinne myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kato Edgar, käyksä usein täällä?

      Hyvää Jussia kans!

      Poista
    2. Terve Lauri. Aina tuolloin tällöin poikkean täällä, vaikka kommentoinkin aika harvakseen. Tämänkertaiseen teemaan katsoin itsekin osaavani sanoa jotain (toivoakseni) pätevää, joten kannoin näiltä osin korteni kekoon. Ja hyvää juhannusta Unilaakson suunnalle myös, elä huku sepalus auki. ;)

      https://m.youtube.com/watch?v=n57WqJeQx1c

      -J.Edgar-

      Poista
  2. Hyvät jussit ja kiitos kommenteista molemmille.

    VastaaPoista

Arvostan kommentteja. Toivon niiltä asiallisuutta ja mahdollisuuksien mukaan aiheessa pysymistä. Nimetön kommentointi on toistaiseksi mahdollista.