Perussuomalaisten populistien riveissä ja niiden tuntumassa hehkuvaa äärioikeistolaisen
ajattelun kytöä vastaan ei käy sotiminen faktoin tai niin sanotuin järkiargumentein.
Merkittävimpiä syitä tähän on populistisen ajattelun ja asenneilmapiirin suhde
argumentatiivisiin positioihin sinänsä. Sellaisia ei varsinaisesti ole, vaan populistisen
toiminnan logiikka – syntipukittamisen ja viholliskuvan luomisen ohella –
perustuu eräänlaiseen kelluvien (joskin symbolisesti määriteltyyn viholliseen
ankkuroituvien) vastakkaisuuksien nollasummapeliin. Tunnemme hyvin ”perussuomalaisen
version” feminismistä: ”tasa-arvoa myös miehille”. Tämä kiteyttää nollasummapelin
logiikan. Jos edistetään ”naisten asiaa”, poljetaan ”miesten asiaa” ja niin
edelleen – sen sijaan, että nähtäisiin naisten aseman parantaminen molempia
puolia hyödyttävänä, sukupuolten keskinäistä tasa-arvoa kasvattavana
politiikkana.
Populismin fasistisessa ääriversiossa nollasummapelikin on äärimmäistä,
ja kommenttipalstat täyttyvät eivät vain maahanmuuttajiin, vaan myös niihin,
jotka eivät suhtaudu maahanmuuttajiin
kielteisesti, kohdistuvista vihanilmauksista. Tämä on tuttua kaikille näitä
keskusteluja seuranneille. Lisäksi palstoille tuovat oman värinsä monenlaiset
trollit ja tykkäyksiä peukuttavat botit. Kaikella tällä on yksi tarkoitus ja se
on kaaoksen, ahdistuksen ja häiriön luominen ja ylläpitäminen.
Äärioikeistolainen (tai fasistinen) ajattelu on luonnehdittavissa
kapitalismin oireeksi, eräänlaiseksi kapitalismin ideologiseksi muodoksi ja
pyrkimykseksi vakauttaa ja turvata kapitalistiset tuotantosuhteet, pääoman
virtaaminen ja kasautuminen luomalla hierarkkinen ja autoritäärinen yhteiskuntajärjestys.
Populismi palvelee fasistisia motiiveja sikäli kuin se omalla
nollasummalogiikallaan mahdollistaa näennäisen demokratian ja sananvapauden puolustamisen
liberaaleilla debattiareenoilla. Jos fasisti pääsee debatoimaan, hän on jo tavallaan
voittanut pelin tulemalla kohdelluksi tasavertaisena diskursiivisena
haastajana, ja tässä suhteessa populismi on suureksi avuksi peräänkuuluttaessaan
demokratialle tärkeää ”vapautta” siellä, missä on mahdollisuuksia vain sen formaalille
(tai kenties jopa vain perverssille) muodolle. Aktuaalinen vapaus tarkoittaisikin
tässä tilanteessa päinvastaista, leninististä elettä: suun sulkemista
fasistilta, astumista ulos formaalin vapauden kehyksistä määrittelemällä
vapauden paradigma radikaalisti uudelleen.
Onkin selvää, ettei demokratian puolustajalla ole fasismin edessä muuta
vaihtoehtoa kuin formaalin vapauden puitteista luopuva militantti ja aktuaalinen
vapaus, toisin sanoen vapauden paradigman uudelleen asettaminen, joka samalla paljastaa
oletetun liberaalidemokraattisen ja formaalin vapauden ideologiset rajat. Kyse
on aidosta poliittisesta ja ideologiakriittisestä eleestä, mutta myös ja ehkä ennen
muuta symbolisesta väkivallasta, vallankumouksellisuudesta, jonka oikeutus on
usein retroaktiivista eli jälkikäteistä.
Konkretian tasolla tämä merkitsee, ettei fasisteille tule antaa tilaa
julkisen keskustelun sfäärissä siitäkään huolimatta, että populistinen
retoriikka julistaa tällaisen militantin toiminnan tekopyhäksi ja ”vihervasemmistolaiseksi
suvakkilogiikaksi”. Niiltä osin kuin populistinen politiikka avustaa fasismia, se
on kylmästi syrjäytettävä – käytännössä vähääkään piittaamatta siitä, kuinka paljon
”sananvapauden marttyyreita” pääsee syntymään. Niin totalitaristiselta kuin
tämä kuulostaakin, väitän, että on kyse kylmästä tosiasiasta; samalla joudumme
tietysti kohtaamaan liberaalin demokratian ideologiset rajat. Mikään tosiasia
ei ole intressitön.
Militantin strategian ei kuitenkaan pidä merkitä ”turvallisten tilojen”
luomista tai muita vastaavia liberaaleja ja ennen muuta kapitalistisia valtarakenteita
ylläpitäviä fetissejä – nämä ovat viime
kädessä impotentteja eleitä, jotka vain vahvistavat fasistista diskurssia. Sen
sijaan esimerkiksi meemiteollisuus ja informaatiosodankäynnin monet muodot
tarjoavat hyviä lähtökohtia – vanhaa kunnon valistustoimintaa unohtamatta. Botit,
fraasipankit, oikeistovastainen trollaaminen… nämä ovat aseita, joita modernin
kommunistin ja yleensä vasemmistolaisesti ajattelevan ei tulisi lainkaan pelätä
laajamittaisesti hyödyntää. Asiallisella argumentaatiolla on toki sijansa,
mutta nykyisenlaisen poliittisen polarisaation ilmapiirissä sen voitot jäävät
liian paikallisiksi.
Tekstistä tuli ensimmäisenä mieleen että onkohan tämä generoitu puppulausegeneraattorilla? https://puppulausegeneraattori.fi/?jako=0m7b10p11k11 Tulos näyttää aika lailla samalta
VastaaPoistaTyperää trollaamista.
Poista