Videotuotannossani on ollut
pitkänlainen tauko, sillä alkuvaiheen hapuilujen jälkeen löytynyt jokseenkin
teoreettinen tyyli vaati liiaksi aikaa ja voimavaroja, kun huomioi sen, että
näiden pätkien tehtailu on (tai sen on tarkoitus olla) minulle ”sivubisnestä” ja
hauskanpitoa.
Tämä touhu on nyt aloitettu uudestaan. Tyyli on päivittynyt raaemmaksi ja
simppelimmäksi, pitkälti pragmaattisista syistä mutta myös siksi, että spontaanissa
ja rauhallisessa jutustelussa on mieltä, jollaista olen aina arvostanut.
Toisaalta voin huoletta jättää kompleksiset poliittiset analyysit blogiini,
jonne ne kuuluvat; videoissani (jotka oikeastaan ovat kuvasta huolimatta
enemmän radiolähetyksiä) voin keskittyä tunnelmoimaan itseriittoisemmin eli
tulkitsemaan omia tekstejäni ”en ehkä
piittaa vittuakaan” -asenteella.
Lisäksi – ja ennen muuta, voisi sanoa – tulkitsen projektiani yhtenä
vaatimattomana osana tietoista marginaalista käsin puhumista; ja tässä on asian
poliittinen ulottuvuus. (Ketä helvettiä kiinnostavat pakkomielteisen
eksentrikon höpinät, vieläpä omasta tuotannostaan, jota kukaan ei lue? Aivan.)
Kuunnelkaa ja kärsikää.
Hei sinä irstas kosmoksen kasvattiäpärä.
VastaaPoistaÄänesi on digilaitteesta valokaapelin kuljettamana korvasimpukkani väkisinmaannut. Sanomasi värähtelee sisälläni kuin kesäyön nyrkkinainti; hikisenä tahmeana ja väkivaltaisena on se minut ottava, kuin liha lihan tahtoo ottaa. Ja minä antaudun. Antaudun ja vikisen. Liu’un aika-avaruudessa pehmeästi sinisten silmiesi kiiltäessä ja karkean partakarvoituksesi yrittäessä peittää suusi todellisen halun.
Aika on pysähtynyt keskelle 90-luvun lamaa ja keskellä betonihelvettiä odotan ja väijyn. Kaiken narsismin ja itseriittoisuuden keskeltä sinä, taiteilija, päätät milloin ilmaannut. Rutiinitta, säännöttä, yllättäen. Luulin jo sinun minut hylänneen, etähuorasi.
Me molemmat tiedämme mitä haluamme. Järjestely on täydellinen. Sinä haluat paasata, runoilla, pohtia. Minä tahdon kuunnella. En ymmärrä puoliakaan siitä, mitä yrität minulle kertoa, mutta kaiken kuuntelen ja kätken sisääni.
Jatkakaamme siis keskinäistä leikkiämme, vaikka nyt sen saapuessa tietoisuuteesi käy aiemmin vapaaehtoinen mielelle työstä ja hekuma hiipuu pois. Harrastus muuttuu kärsimykseksi, molemmat kärsimme yhdessä, erillään. Likaiset.
-Ä.setsuuri
Nämä nälkäiset sanat olen lukeva ääneen tulevassa lähetyksessä. Olen niitä diagnosoiva ja analysoiva. Lupaan, etten kätke salaisuutta, esitä fetissiä nimeksi vallankumoukselle. Ah!
Poista