YLE ja proosan taide

YLEn uutisjutussa Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Penna Urrila korostaa, että on tärkeää varautua kansantalouden lähitulevaisuuden haasteisiin. Urrilan mukaan nykytilanteessa ”on tärkeää pitää huolta ja vaalia niitä kasvun mahdollisuuksia, jotka ovat meidän omissa käsissä”.

Urrilaa mukaillen onkin mitä vakavimmassa äänialassa lausuttava retorinen kysymys in stricto sensu: Lieneekö mikään koskaan ollut yhtä polttavan olennaista kuin ”kilpailukyvystä” huolehtiminen? Tämä arvoituksellinen ja fetissiltä haiskahtava käsite käy heti ymmärrettävämmäksi, kun sen suomentaa kyvyksi säilyttää yrityksen houkuttelevuus ulkomaisen suurpääoman sijoittajien silmissä. Niin: ”Suomalaisten yritysten on pärjättävä myös ulkomailla”, niiden on kyettävä vangitsemaan suursijoittajan halu, eikä otollista sijoitusilmapiiriä luoda ilman ”vaikuttavia toimenpiteitä”. Tässä yhteydessä Urrila korostaa, että kysymys on ”monentyyppisiä toimia” sisältävästä ”paketista”. Kun huomioimme Elinkeinoelämän keskusliiton tulkinnan ”yleisestä edusta”, voinemme muodostaa joitakin varovaisia hypoteeseja tähän ”pakettiin” kohdistuvista käytännön puolista, joista YLEn juttu kohteliaasti (epäilemättä ”yleisen edun” vuoksi) vaikenee.

Jutun lopuksi YLE esittää journalistisen etiikkansa mukaisen tulkinnan ”kansalaisen näkökulmasta”. Koska YLElläkin tiedetään kansan olevan pelkkä modernien representaatiomekanismien läpi tuotettu fiktio, on eksplikoidun näkökulman ”kansalaisessakin” kyse – luonnollisesti – pelkästä toimituksen sepitteestä, siis fiktiivisestä henkilöhahmosta, josta emme tiedä muuta kuin että hän on ”alle 45-vuotias” ja halukas varmistamaan ”työpanoksensa riittävän kysynnän markkinoilla”.

YLE on tosin aivan oikein huomannut, ettei toimituksen ideoima fiktiivinen ”kansalainen” ole aivan niin substantiaalinen, että siitä olisi vastaamaan tunnetusti kovin mediakriittisen suomalaisen lukijan vaatimuksiin. Fiktiokansalainen tarvitsee täydentäjänsä sieltä, missä eksistenssi tarkoittaa merkintää väestörekisterissä, siis todellisuudesta. Ja kenet toimitus valitseekaan täksi ”kansalaisen näkökulman” herkkävireiseksi tulkiksi – kyllä! osui käytävällä vastaan! oli tuossa Urrilan kainalossa! ja muutenkin! siispä ”kansalaisen näkökulman” jämäkäksi eksegeetiksi!

Lopputulos: ”kansalaisen näkökulma” koostuu (1) fiktiivisestä entiteetistä (”alle 45-vuotias”, itseään halukkaasti markkinoiva uusliberaali palkkatyösubjekti), jolle työelämän arkipäivän tuntoja tulkitsee (2) Elinkeinoelämän keskusliiton johtava ekonomisti Sami Pakarinen. Tämä on vain reilua ja oikein: jokainenhan tietää ”kansan” olevan elinkeinoelämää ruokkivan järjestelmän ylläpitämiseksi tuotettu kuvitteellisen yhteisöllisyyden ideologinen ja väistämättä fiktiivinen viitepiste, kun taas taloudelliset voimasuhteet ovat kaikkea muuta kuin fiktiota – ne suorastaan astelevat vastaamme jokaisen journalistiset hyveensä asianmukaisesti tulkinneen toimituksen käytävillä. Näin syntyy

”KANSALAISEN NÄKÖKULMA”

yksinäytöksinen dialogi

säveltänyt: YLE

orkestraatio: Julkisen sanan neuvosto

tekijänoikeudet: EK

(Kansalainen kohottaa katseensa kohti Elysiumia. Avaruudesta lankeaa Edustaja hänen eteensä.)

– Puhu, me kuuntelemme. Lapseni, mikä on huolesi aihe?

– No, joo… Tota, mulla on vähän stressiä siitä, että miten mä niinku, tota, voisin ruveta niinku parantelemaan tota mun, no, houkuttelevuutta työmarkkinoilla, tai en mä tiedä, siis menikö tää nyt oikein, helvetti.

– Se kuulosti menevän juuri oikein. Olet siis huolissasi työpanoksesi markkina-arvosta. Ratkaisu on selvä: mieti miltä alan tilanne näyttää muutaman vuoden päästä ja pohdi valmiuttasi liikkuvuuden ja joustamisen lisäämiseen eri sektoreilla.

– Eli jos tilanne näyttää niinku pahalta, tai huonolta, ni mitäs –

– Niin, tässähän kannattaa ottaa huomioon näköpiirissä olevat käänteet suhdanteissa.

– Eli?

– No vähän ikään kuin voisi silloin olla syytä miettiä, miltä se oma osaaminen ja tietty alueellinen liikkuvuus näyttää.

– Entä jos se näyttää niinku tosi huonolta?

– Niin, tässähän kannattaa ottaa huomioon suhdanteet…

– Nii, mut jos siis –

– No siis jos menee tiukalle, kannattaa tietysti harkita osaamisalueen kokonaisvaltaista päivittämistä ja laajan rintaman ratkaisuja alueellisen liikkuvuuden muuttujien suhteen… työllisyyden kasvuvauhdin hidastuminen on hälytysmerkki, joka on syytä huomata…

– Mitä mun sitten niinku pitäis tehdä? Siis jos hälyttää ja pahasti?

– Tietysti… niin. Harkita tätä osaamisalueen kokonaisvaltaista päivittämistä ja laajan rintaman ratkaisuja alueellisten muuttujien –

– Elikkäs meinaat että pitäis vähän niinku uutta ammattia ja toista duunia ja silleen?

– Tarkoitan suhdannevaihtelujen ennakoivaa huomioimista, mikä tietysti ilmenee osaamisalueen kokonaisvaltaisen päivittämisen tarpeen aktiivisena harkintana ja laajan rintaman ratkaisujen –

– Mut siis ku mulla on tää nykyinen duuni ja jos ajatellaan että tulee jotkut yt:t.

– No, näkymien huonontuessa kannattaa tietysti pyrkiä varmistamaan markkinahoukuttelevuuden säilyvyys jatkossakin…

– Oolrait mut miten?

– Harkitsemalla osaamisalueen kokonaisvaltaista päivittämistä ja laajan rintaman ratkaisuja alueellisen liikkuvuuden muuttujien suhteen… ihan sellaista aktiivista harkintaa, valmiutta toimiviin päätöksiin ja osallisuushalukkuutta näiden uusien tuotantosektorien ratkaisu-, evaluaatio- ja validointiprosesseihin, mikä vaatii tietysti ennen muuta joustavuutta ja toisen markkinaosapuolen riskinottoposition keskeistä huomioimista ihan sillä lailla aktuaalitasolla.

– Ja sittenkö hoituu nää, no, nää… ihan suit sait?

– Suit sait hoituu. Niinhän se sanoi tirehtööri kun karhu kiveksiin kävi.

(Kättelevät.)