Lukunäytteitä, kiitos

Huomenna julkaistaan viides kaunokirjallinen teokseni, romaani, jolla on esteettisesti ikävä nimi Parallaksi. Sen kunniaksi julkaisen blogissani lukunäytesarjan (sarjan, koska yksittäinen sitaatti johtaa aivan liiaksi harhaan).

1

Tuuli hankasi asuntoa joka oli asettunut sen tielle poikkiteloin. Minulla oli tunne etten kuulunut kokonaan itselleni enkä kokonaan toiselle vaan olin kiistelevien puoliskojen väliin viritetty rummunkalvo jota ilmavirta paukutti ja joka sai sen läähättämään. (s. 25)

2

Aavikko tuijottaa häntä takaisin ihmeteltävällä lopen kyllästyneellä ja kantaaottamattomalla ilmeellä jollainen on oltava tietynlaisilla patsailla, mutta hän ei kykene muistamaan ainuttakaan näkemäänsä patsasta – ja hänen veljensä joka opiskelee kuvanveistäjäksi joka ei ole valinnut hänen tietään kyllä osaisi muistuttaa nämä asiat hänen mieleensä (keisarin vaaleat kasvot, marmoriin sidottuina, haaleina, jumalallisina – näin hän sanoi veljelleen: näetkö, heidän jumalansa kasvot ovat sidotun kasvot), mutta minä olen jo ollut täällä niin kauan, hän ajattelee, minä olen anakoreetti, hän ajattelee, sitä ei sovi sanoa ääneen, hän ajattelee ja kavahtaa näkemäänsä ylpeyttä ja tietää olleensa täällä kyllin kauan; pian on aika vetäytyä noiden kukkuloiden tuolle puolen kauas tuonne noin. On tosiaan hiljaista. (s. 150)

3

Kuka voi vastustaa tällaista rakkautta, jumalallista murhanhimoa joka ei tunne muuta lakia kuin vapauden lain? Jumalan lain! Ja siinä vapaudessa kelluu ihminen, kammottavassa halunsa vapaudessa, ikuisesti hakeutumassa Jumalan silmien alle kysellen mitä voisi tehdä että se Häntä miellyttäisi; ja ajattelin suurenmoisella selkeydellä jonka sittemmin unohdin: Tässä haluttavana olemisessa on ihmisyyden eläimellinen salaisuus, kuoleman lupaus, murhaamisen rietas elämänvoima. Tässä jos missään. (s. 223)

4

”Minä opetan teille Pyhän. Lahjoitan teille vihan ja ylpeyden, annan teille Saatanan. Ja te kiitätte minua, te pilkotte minut kappaleiksi, te ripustatte minun ruumiini torin laidalle korppien nokittavaksi – ettekä te kykene katsomaan minun tyhjiin silmiini, jotka tuijottavat kuuta ja tähtiä rävähtämättä, mitään tuntematta, ketään pelkäämättä – täynnä sietämätöntä viekkautta ja pyhyyttä ja armoa.” (s. 282)

Parallaksin avoin julkaisutilaisuus Joensuun 60’s Palaverissa 9.3. kello 15:00.